Lähiaikoina mieli on ollut välillä pahastikin suruhunnun verhoama maailman murhenäytelmien vuoksi. Mulla on paha tapa imeä traagisia uutisia sisään ja kärsiä niistä alitajuisesti itsekin, vaikka elämää noin muutoin katson mieluiten sydänkuvioisten lasien lävitse. Osanottaminen toisten suruun on tietysti tärkeää, mutta koko maailmaa ei yksilö voi parantaa enkä halua pukea henkistä suruharsoa sumentamaan silmiäni siltä mikä maailmassa on kaunista. Olen siis päättänyt padota uutistulvan hetkeksi ja keskittyä mieluummin kaikkiin hyviin puoliin joita maailmasta löytyy, kuten luovuuteen ja rakkauteen. Ja kissanpentujen kuviin, koska ne vain saa mielen aina ihan sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. ♥
Mikä tekee teidät onnelliseksi juuri tällä hetkellä?
 |
| (New treasures; stay-ups from mom, vintage bag (probably 50's?) from a thrift store for only 1€) |
The past times have been occasionally clouded with a mental mourning veil concerning all the tragedies that happen in this world all the time. I have a bad habit of absorbing the tragedies from the news and they overwhelm me although I prefer to look at life through heart-shaped glasses. It's impossible for an individual to cure the whole world and therefore I've decided to dam the river of endless bad news for a while and concentrate on all the things that are good and cherished in this world. Like creativity, love and of course kittens. ♥ What makes you happy at this very moment?
Oh... Opeth...
ReplyDelete:)
I LOVE this song and you are gorgeous!
ReplyDeleteI can relate to you very well... I also sometimes feel overwhelmed by the sad things that happen throughout the world, be it Norway, Somalia, Japan... Sometimes I feel like crying, and I have to restrain from thinking too much about it, otherwise I'd lose my faith in mankind... because after all I still believe that people are made to love each other - to love, cherish and create... and not to kill and destroy... In such situations I feel useless and so small and insignificant.
ReplyDeleteThen again, I have the same thought as you - individuals can't bear all the world's evil on their shoulders.
Today, I had a very happy moment... I was on my way home in the subway, and a person just missed the train by a few seconds, though I still tryied to hold the door open for him. But instead of being mad he just smiled at me! I was stunned... because I didn't expect it... but as always, random people smiling at me make me unbelievably happy, because it makes me feel as if I'm right in my "belief" that after all, people are good....
<3 opeth
ReplyDeleteSun blogi ja aivan käsittämättömän ihana tyyli ja tapa kirjoittaa!
ReplyDeleteJa tietysti the walking dead -sarja, jota katselen saikkuni ratoksi ;)
Osanottoni muratin puolesta! Tuntuuhan se hassulta ja hieman myös irvokkaalta maailmanmenon rinnalla surea kasvin kuolemaa, mutta minäkin suren omaa traakkipuutani, joka kuivui kuoliaaksi tänä kesänä yhteisten 18 vuoden päätteeksi.
ReplyDeleteKuitenkin syksyn tulo (ja osana sitä luonnollinen kasvien poisvetäytyminen) tekee minut onnelliseksi.
Minulla on muuten samannäköinen hattu, ja myös minäkin olen toiminut kuoleman puutarhurina. Tsemppiä viimeisiin haravanvetoihin, jollet sinäkin aio työskennellä lokakuun loppuun, jolloin taas toivotan pikaista lumentuloa, sillä se aina lopettaa työt aiemmin ;)
Minut teki onnelliseksi tänään oma rakas, joka kesälomallaan nousi aamulla ennen seitsemää sängystä, ja mutisi että ethän sä ton näköisenä voi pyörällä mennä (hame+korkkarit yhdistelmä), ja nousi heittämään minut autolla pysäkille. <3 Eli onnellisuus lähtee arjesta. :)
ReplyDeleteMinä yritän myöskin riemastua ja ihastua aina pikkuasioihinkin - viilenevät aamut, kissan kehräys, leikatun nurmen tuoksu... Koska niin se vain on, että jos jää odottamaan suuria asioita tapahtuvaksi, ennen kuin viitsii iloita, käy elämä aivan turhan rankaksi.
ReplyDeleteHeheh, minua odottaa myös ensi viikon maanantaina bussimatka from hell, +400km kotikonnuille Pohjanmaalle... :D
ReplyDeleteTämä teksti nipisti sydämestä, sillä itselläni on ollut suruhuntu silmillä lähes koko kesän enkä tiedä edes miksi. Murehdin kai koko maailman murheet ja stressit itse. Ja nyt aloin todenteolla miettimään, mistä olen onnellinen.
Olen onnellinen rakkaimmistani, musiikista ja siitä, että minulla on hyvä mielikuvitus. :) Niiden avulla pärjään.
- Ihan ensimmäinen aamupala melkein valmiissa ihan ensimmäisessä omassa kämpässä
ReplyDelete- Aurinko
- Rauha ja hiljaisuus, vain minun musiikki <3
-ystävät
-perhe, nyt kun viimein saatiin pesäero :D
- Juju
Samaa uutis masennusta poden minäkin, siksi päätinkin juuri olla täysin katsomatta uutisia ja nettisivuja hetken aikaa. Mutta mikä mut tekee onnelliseks? Tällä hetkellä huvittavan karvattoman kissani temmellys ja häiriköinti kun yritän leipoa synttäreilleni jotka on huomenna. :'D
ReplyDeleteMut tekee onnelliseksi kaikki ihanat lukemattomat kirjat mitä löytyy, ja tietysti tuo oma paras puolisko. Myös se tunne, kun kissa käpertyy syliin ja puskee naamaa tekee onnelliseksi. Ja uusi kukka joka kotiutui eilen ja jota kissat eivät ole vielä syöneet. :D
ReplyDeleteMun on vähän vaikea paeta noita maailman tapahtumia, koska olen luonteeltani sellainen joka haluaa vaikuttaa ja tehdä asioille jotain. Mutta kyllä mä välillä ahdistun maailman pahuudesta niin kamalasti että se tunne lamaannuttaa päiviksi, mutta onneksi on paljon hyvääkin! :)
Mulla on kerrankin elämässäni onnen aiheita riittämiin :) Olen päässyt yliopistoon opiskelemaan suurinta unelma-alaani, ja pääsen pian vaihtamaan maisemaa sekä tekemään pesäeroa vanhempiini. Tätä hetkeä olen todella kaivannut! Ja tuleva kämppäni on kertakaikkisen upea: kimppa-asunto, jossa on neliöitä riittämiin, takka ja 2 parveketta sekä upea näköala 8:sta kerroksesta<3 Vuokrakin on kohtuullinen ja kämppikset mahtavia (tunnen heidät entuudestaan). Saan vielä kissankin sinne, mikä on ollut suuri haaveeni. Lisäksi olen paniikki- ja syömishäiriöni kannalta melkoisen hyvässä jamassa, elämä maistuu oikeasti paremmin kuin aikoihin kun koko aika ei mene oirehtimiseen. Mulla riittää inspiraatiota niin kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin, muodin kuin liikunnankin suhteen, kerrankin mulla on näin paljon energiaa :) Ja ehkä kaikkein ihaninta on se, että olen ihastunut ja se taitaa olla molemminpuolista <3 Elämä voisi olla oikeasti reilusti useamminkin tällaista, kerrankin en keksi mitään normaaleita arkihuolia suurempaa valitettavaa :)
ReplyDeleteVarmaankaan tämä autuus ei säily ihan näin upealla tasolla loputtomiin, mutta onneksi myös pienistä asioista voi olla onnellinen. Mulle piristystä on esimerkiksi kahvilla käynti, kavereiden tapaaminen, lukeminen, kirppisshoppailu ja kulttuuririennot (pian olen menossa elämäni kolmansiin burleskibileisin :)). Löydän tämänhetkisen pienen asuinpaikkakuntani kirpputorilta upeita vintagelöytöjä siedettävään hintaan: kerrankin löysin 20:llä eurolla 30-luvun mustan, käsintehdyn turkishatun, jossa on vielä mustavalkoinen sulkakoristelu tallella ja joka on todella hyvässä kunnossa. (Tarkennettakoon, etten ostaisi turkisvaatteita uutena eettisten periaatteideni vuoksi, mutta käytetyt sallin itselleni.) Ja näin elokuussa on aivan upeaa mennä vaikka illalla tuijottelemaan tähtitaivasta, varsinkin, kun samalla reissulla näen usein pihallamme liihottelevia söpöjä lepakoita :)
Tärkeää piristystä on tietysti sun blogisi myös, samoin kuin ne muutamat muut, joita seuraan. Aina, kun huomaan, että olet tehnyt uuden postauksen, haen pienen kupillisen kahvia, otan hyvän asennon ja teen lukuhetkestä itselleni rentouttavan ja piristävän lepotuokion. Kiitos arkeni piristämisestä kuuluu siis sullekin :)
-Amalia
Haaveilu saa aina onnelliseksi.Ja rakkaimman unisen pehmeä iho. Rakkaus, läheiset ja se, että ne eivät petä.
ReplyDeletePinnallisempi puoleni sanoo, että uudet, toistaiseksi vielä käyttämättömät korut ja uusi pitsimekko.
What makes me happy atm is that my mum understands me more than dad does and that she'll let me be in what ever style I want. I could never wish for a better mum ^^
ReplyDeleteand your blog is amazing! <3 :D
Yhtä kaunis kuin aina ;), kyllä nykyään tuntuu että noita ikäviä uutisia kuulee yhä useammin ja useammin, eikä siltä voi välttyä etteikö ne jossain määrin koskeattaisi :/. Itse ole jotenkin onnistunut nyt välttelemään ihan tiedostamattakin uutisia ja lehtiä, joten ei oo tällä kertaa tullut uutismasennusta viimeajan tapahtumista.
ReplyDeletetänään onnelliseksi kuten eilenkin teki kaksi ihanaa kissaa kun töistä tulee ihan poikki kotiin ja nämä rakkaat tulevat heti ovelle juosten vastaan, kehräten ja puskien samalla :3
Mä olen jo luopunut murateista kun ne kuolee mulla aina :( Vaikka rakastan niitä kyllä, ja tuota Opethin biisiä <3
ReplyDeleteLähipäivinä olen ollut onnellinen näiden nimenomaisten uusien kissanpentujemme takia! En käsitä mistä tämä johtuu... Ne metelöivät ja rikkovat paikkoja, mutta samalla luovat jotain niin uskomatonta rakkautta, mitä ei voi sanoin kuvailla! <3
ReplyDeleteTuo kuuma ilma varmaan tappoi murattisi.Paras paikka muratille on joku kylmä nurkkaus.Viihtyisiköhän kalmankukka kellarissa?
ReplyDeleteAnna Costa: Oh, yes ♥
ReplyDeletePrinzessin Sparkle: I love it too, Opeth will always have a place in my heart. And thank you so much!
VarisVarjo: Exactly, it doesn't matter where the bad things happen, I believe that tragedies like tsunamis and massacres should effect every living person on this planet. I've lost my faith on mankind so many times and I wish I wouldn't have to anymore, there's so much beauty in people's actions too although the cons tend to overwhelm the pros. And it makes me completely mad that people wage war because of religion or money, such silly things!
I really think everyone can affect their surroundings and make the world a better place through their own actions, and maybe that'll trigger a worldwide phenomenon. But it's impossible to cure things in a snap. And things like you mentioned, random people smiling at you, are so wonderful! You made me smile too just by telling about your moment.
Tenebris in Lux: Opeth always starts my autumn, such pure and beautiful melancholy ♥
Laura: Oi ihanaa jos oon onnistunut ilahduttamaan! ^^ Ja argh, en ole vieläkään päässyt Walking Dead-sarjan kimppuun vaikka kuinka sitä haluaisinkin katsoa, sarjakuvakin on piru vie vielä lukematta. Mutta syksyhän on zombeille otollista aikaa, pitää upota Walking Deadiin viimeistään loppusyksystä.
Kartanonrouva: Kiitos ja samoin traakkipuusi puolesta! Tuntuuhan se vähän itsekkäältä ja hölmöltä surra kasvia kun tuhannet ihmiset kuolee onnettomuuksiin ympäri maailmaa, mutta kyllä mun mielestä omia pikkujuttujakin saa surra, itkin jo lapsena aina jos pihapiiristä kaadettiin puu. Eläviä olentojahan nekin on, ja osaan jopa kiintyy kovasti kun niiden mukana kasvaa.
Kuoleman puutarhaa kastelen enää vain pari päivää, onneksi ei sen enempää. Rasittaa kun raskaan työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä mitään, ehkä syksyllä blogikin palaa vähän ahkerampaan tahtiin. Toivottavasti ainakin :)
Shayja: Ihana teko! Arjen pienet jutut piristää kyllä ihan mielettömästi, ja elämä ylipäätään on kaikkine mutakuoppineen ja mutkineenkin parasta.
Magpie: Olet täysin oikeassa, pikkujutuista kun oppii nauttimaan niin elämä on nopeasti paljon kauniimpaa. Kun vain muistaisi katsoa niitä hyviäkin asioita silloin kun maailma painaa päälle, mutta noh, vastakohtia tarvitaan aina.
Mea: Auts, toivottavasti sun bussissa toimii edes vessa, on nimittäin aika harvinaista. :D Ihanaa jos sain edes hetkeksi miettimään onnellisuutta, suruhunnunkin alta sitä jostain vaan pilkahtaa. Toivottavasti sun loppukesä sujuu jo paljon paremmin!
Juju: Hahaa, suhde vanhempiin parani kieltämättä heti kun pääsi muuttamaan omilleen! Pari äärimmäisen tempperamenttista ihmistä saman katon alla ei ole mikään paras yhdistelmä :D
Damned Roses: Uih, en ole ikinä nähnyt sphynxiä ja haluaisin! Varmaan hurjan söpö ja läheisyydenkaipuinen otus, näin olen ainakin kuullut. :>
Nefernefernefer: Ääää, oon teille kissankaitsijoille ihan hirveän kateellinen, vaikka muuten en tuota vihertävää tunnetta oikein harrastakaan. Haluan kissan enemmän kuin mitään muuta mut pitää tyytyä paijaamaan ystävien karvapörriäisiä.
ReplyDeleteJa ainahan voi toki vaikuttaa edes jollain tavalla, ainakin osallistumalla lahjoituksiin ja kierrättämällä hyviä tekoja omassa lähipiirissään. Pitäisi vaan löytää se tasapaino ja sisäistää ettei koko maailmaa voi kerralla parantaa vaikka kuinka haluaisi.
Amalia: Kiitos hirmu ihanasta ja pitkästä kommentista! Tuli onnellinen mieli itsellekin kun luin miten hyvin sulla menee elämässä tällä hetkellä, ja vaikka elämä varmasti välillä notkahtaakin hetkeksi huonompaan niin toivon että sulla pysyy paljon onnea elämässä.
Ootko menossa muuten Ship Ahoyhin kun mainitsit burleskibileet? :) Tahtoisin itsekin mukaan juhlimaan mutta Tampere on vähän turhan kaukana ja matkustelua on muutenkin kohta edessä, eikä ihan kaikkialle aina kerkeäkään. Ja hassua, majailen itse tällä hetkellä vanhalla pikkuisella kotipaikkakunnallani ja täälläkin tekee välillä ihan hämärän halpoja vintagelöytöjä, pikkukylien kirpparit on parhautta! Ja lepakoitakin liitelee joskus tuossa vanhempien kotipihan päällä, lumoavaa katsottavaa.
UjoSoma: Unisen pehmeä iho, *huoh*. :)
H.Katharina: Oh thanks a lot! I'm happy for you, and moms really are the best. :>
Pitipummi: Hih, kiitoksia :) Paljolti varmaan entisestään ahdistuvan yhteiskunnan ja tuloerojen kasvun syytä (ja syitä kyllä löytyy kymmeniä muitakin) että väkivalta ja huonot uutiset kasvaa tässä maailmassa. Toivotaan että tilanne vielä paranee! Tulisin muuten minäkin ihan mielettömän onnelliseksi jos saisin aina kokea tuon minkä sinä, kissat on jumalaisia olentoja. ^^
Ravenwaves: Muratit on kyllä harmillisen lyhytikäisiä, tosin välillä tuntuu että muutkin kukat kuolee tosi helposti. Olen varmaan joku henkinenkin kasvissyöjä kun kasvit lakoaa mun ympärillä :D
Ame: Eiiiiiikä, oon niin kateellinen! :') Kissanpennut on ylivoimaisesti parasta huumetta, tuntuu että onnellisuus läikkyy yli aina kun niitä jossain onnistuu näkemään. En kestä miten rakastettavia olentoja ne on, niin pikkasia ja pörröisiä ja ääää kun ne maukuu!
Ano: Kellari saattaa olla vähän liian pimeä paikka, ainakin sain teininä murhattua yhden muratin huoneeni pimeyteen. Yritettiin tuota yksilöä pitää varjossa ja suojassa kuumuudelta, muttei onnistunut ihan toivotusti. Toivottavasti seuraava muratti pysyy hengissä kauemmin!
Olin juuri pari viikkoa purjehtimassa, eli totaalisen eristyksessä uutisista ja sen semmoisista. Kuulin kaiken Norjasta vasta pari päivää sitten... Oli niin hirveää palata kotiin kuulemaan sellaista, kun purjehtiessa ainoa murhe oli että tuuleeko mistä ja miten kovaa...
ReplyDeleteJep, Ship Ahoy oli kyseessä :) Mahtavat bileet, tosin kyseenalaisempaa miesyleisöä oli paikalla enemmän kuin aiemmissa Tampereen-bileissä, joissa olen ollut ja se häiritsi välillä hieman. Onneksi suurin osa porukasta oli taas fiksua ja hyväkäytöksistä. Vähän tällaiset jäähyväiset Tampereelle-bileet nämä olivat, muutan pian tosiaan opiskelujen perässä kauemmas. Hienot jäähyväiset kyllä olivat, esiintyjät antoivat taas niin kaikkensa ja tanssilattialla oli kiva jorata aitojen retrolevyjen tahtiin :) Suosittelen ensi vuonna paikalle ilmestymistä, minä ainakin tulen toivottavasti näkymään siellä mikäli olosuhteet suovat.
ReplyDeleteAmalia