Black trees bent to the ground, their blossoms made such a sound

Tällä viikolla vietetään kuulemma valtakunnallista Kiipeä puuhun-tempausta, poikkesimme siis iltakävelyllä miehen kanssa hetkeksi puisevien ystävien karheaan syliin. Olen aina ollut puidenhalaaja henkeen ja vereen enkä häpeile myöntää sitä, jopa yksi lapsuudenkavereistani oli ikiaikainen järven rannalla kasvanut koivu. Puu kuunteli turhatkin huolet kitisemättä enkä tule koskaan unohtamaan sitä miltä tuntui nähdä ystävä pilkottuna palasiksi uusien laiturien tieltä, vanhojen puiden kaataminen kirpaisee vieläkin sydänalasta. Oli kyse sitten sademetsien hakkuista tai asuinkaupungin uudistuksista, tuhottujen puiden alastomat kannot ja kuolleet puulonkerot saavat aina surulliseksi siitä miten vähän ihmiset kunnioittavat ympäröivää luontoa.

Osallistuiko kukaan muu tähän tempaukseen? Suosittelen ihan jokaiselle pientä kiipeilyhetkeä, olin jo varma että maanantain kirous oli tuominnut koko päivän mutta kiipeily piristikin kummasti!

trench coat ~ Asos / rise cap ~ vintage / deer brooch ~ from an antique shop in Edinburgh /
boots ~ 2nd hand, flea-market / gloves ~ Sokos / 

Tori Amos ~ Battle of Trees

♥

It's the national Climb A Tree-week, so me and my love sat in the lap of our wooden friends on our evening stroll. I've been a proud tree hugger since I was a toddler, even one of my best childhood friends was a huge, old birch. I also remember how much it hurt to see it sliced down for human needs, and I still flinch whenever I see someone cutting down trees. It makes me so sad that people don't respect those wooden creatures as much as they deserve, there's really so much beauty and calm wisdom in them. I hope many of you climb a tree this week, try to refresh the memory of how much fun it used to be!