7 May 2010

Cities in Dust

Tämä graafikonpoikanen on taas kotipesässään rankan, mutta palkitsevan opintoreissun jälkeen. Sain kyllä paljon uutta ja hyödyllistä tietoa ja muutenkin reissu piristi mustiin syövereihin keväisin valuvaa mieltäni, on taas paljon parempi olo! Ja tietty ne pienet shoppailutkin auttoi asiassa

Reissusta jäi vain muutamia napsuja saaliiksi, tuntui koko ajan olevan jotain tehtävää ja kameran kaivaminen on välillä muka niiiiin vaivalloista. Kiasman kauppa on muuten todella vaarallinen paikka rahattomalle opiskelijalle, meinasin kuolla/tulla hulluksi kun löysin kasan kuvakirjoja, joista olen jo kauan unelmoinut, eikä matkan budjetti venynyt millään niiden kaikkien ostamiseen. Päätin että ensi kerralla shoppaankin vain siellä, monet kuvitus-ja taidekirjat olisivat erittäin tervetulleita asukkeja kirjahyllyyni!

Hengailin vapaa-ajalla paljon veljeni kanssa, kun pitkästä aikaa nähtiin. Kierreltiin Kiasman näyttelytkin, vain valokuvanäyttelyt ja hauskan makaaberit lumisadepallot koskettivat, suurin osa oli perinteisesti nykytaiteen loskaa. Saan kuitenkin suurta hupia ja ärsytystä niistä luihuista taidetyypeistä jotka heilauttelevat designhuivejaan ja pohtivat kädet leukaa hieroen teosten heijastumista ihmisen psyykeen yms. Voi argh :D Eikö taiteesta voisi joskus vain nauttia ilman syväluotauksia?


Reissussa kovin rähjääntynyt neiti.


Tykkään näistä pirteistä teksteistä.


Käväisin pikaisesti myös kenkähullun karkkikaupassa, jossa ihana myyjätär antoi mun ottaa taas niitä miun motivaatiokuvia, kun kiltisti kysyin lupaa. Ja kyllä näitä herkkuja kuvaileekin mielellään:



  

Harmittaa kun aikataulu oli niin tiukka ettei kunnolla kerennyt kiertelemään kaduilla ja pienissä vintageputiikeissa. Tein vain muutamia nopeita täsmäiskuja keskustan tuttuihin liikkeisiin. Shoppailubudjetti oli kuitenkin vain muutaman kympin kokoinen joten aika hyviä juttuja sain pikkurahoilla napattua mukaani ;> Niistä lisää myöhemmin, nyt pitää kiiruhtaa kankaanpainannan iltakurssille!

5 comments:

  1. "Saan kuitenkin suurta hupia ja ärsytystä niistä luihuista taidetyypeistä jotka heilauttelevat designhuivejaan ja pohtivat kädet leukaa hieroen teosten heijastumista ihmisen psyykeen yms. Voi argh :D Eikö taiteesta voisi joskus vain nauttia ilman syväluotauksia?"

    Näitä tyyppejä ei voi ottaa tosissaan :'D Jotenkin niin opeteltua se käytös..

    ReplyDelete
  2. Parasta on sellaiset keski-ikäiset hienostorouvat, jotka arvioi tauluja :D Naureskelen niille aina.

    ReplyDelete
  3. Suski: Se käytös on kyllä niin hauskaa! Itsekin liikun paljon taideporukassa mutten pahemmin tunne ihmisiä jotka käyttäytyvät jokaisessa näyttelyssä noin. On se tietysti osa elämystä pohtia teosten erilaisia merkityksiä, mutta kamalaa imagon pönkittämistä jos jokaisen peltipurkin syviä tarkoituksia alkaa kovaan ääneen näyttelyissä tutkimaan :D

    Mistress Mystral: Ne rouvat kuuluvat myös mun suosikkilistaan ;)

    ReplyDelete
  4. Hei ystäväiset, kyllä se keski-ikä vielä teillekin koittaa..Ja muistakaa, että ihminen on muutakin kuin ulkokuori, ettehän voi todella tietää toisten elämänkokemuksista ja ajatuksista ulkoisen olemuksen perusteella paljoakaan. Ette varmasti itsekään toivo että teitä arvioidaan pelkän ulkokuoren perusteella?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, tästä postauksestakin on jo kovin monta vuotta ja anonyymi varmasti ymmärtää että kommentoijat, allekirjoittanut mukaanlukien, ovat kasvaneet kovasti. Puheen kohteena oli pikemminkin tuo opeteltu käytös ja olemuksen lataus eikä niinkään ihmisten fyysinen ulkokuori, vaikka keski-ikä puheena olikin.

      Ei ole enää omana tapanani olettaa ulkokuoren perusteella oikein mitään, eikä sunkaan puolestaan kannata olettaa minusta sellaista näin vanhan postauksen perusteella. Ymmärrän jos tällaiset keskustelut pistää silmään, mutta kannattaa aina ottaa huomioon aika. Ei tehdä turhaan kärpäsistä härkäsiä. :)

      Delete