“You’re not possessed, and you’re not almost dead."

Tämä viikko on luovaa hulluutta tiivistetyimmillään. Tunnit kestävät aamun kohmeisesta sarastuksesta iltakurssien jälkeiseen pimeyteen, ja kotiin pyöräillessä aina yhtä ystävällinen räntäsade maalaa kasvoille Alice Cooper-naamion. Ihmiset kulkevat kyynisyydessään laahaten ja ovelat mummot etuilevat kassajonoissa jotta saisivat maksaa ostoksensa pienillä kolikoilla niin, että kaikkien kiilattujen ihmisten päässä alkaa hiljalleen kirskua. Alkujärkytyksestä toivuttua pitäisi jaksaa käydä vielä työharjoittelunkin kimppuun, mutta minun silmät alkaa jo tuhisten hiipua unten maille. Huomenna kyllä pitäisi herätä jo viideltä Helsingin opintomatkaa varten, oih kuinka rakastankaan näitä aikatauluja. Toivon kuitenkin kovasti että matka piristäisi hiukan :)

Tällaisina karmaisevina päivinä on hyvä olla muutama ihanaa asiaa kotona odottamassa, asioita joilla voi edes hetken taistella maailman pahuutta vastaan. Kuten lämmin syli, kuppi kuumaa kaakaota ja rakkaita filminpätkiä. Kuten Vincent.