Ashes to Ashes, Dust to Dust

Alkava syksy on tuonut maasta mukanaan muutakin kuin hohkavaa kylmyyttä. Perjantainen työpäivä sai  erikoisia elementtejä kun haudankaivajamme haki minut työnsä lomassa mukaansa. Mies arveli että tätä neitokaista saattaisi mullasta putkahtanut 20-luvulta peräisin oleva löydös kiinnostaa, oli siinä myös harvinaisen oikeassa. Neljän työkesän aikana en ole nähnyt mitään näin jännittävää.

Silmät todella levisivät kallon edessä, jotain niin vangitsevaa, kaunista ja samalla karmivaa kun käsissään hennosti pitelee (vaikka jokaisella meillähän tämä sama luunmuodostelma löytyy, tuntuu hassulta ihmetellä sitä). Hetken ihastelun jälkeen laskimme jäännökset kunnioittavasti takaisin maan lepoon, vaikken aluksi meinannut saada silmiäni irti. Haudankaivajan ammatti tuntuu vähitellen aika varteenotettavalta lisäykseltä vara-vaihtoehtoihin uran kannalta :)

___________________________________

Translation: Last Friday something wicked popped out of the ground at work. The finding was a very familiar sight to our gravedigger but not to me! I felt quite honored to encounter such a grimm and beautiful treasure, straight from the 1920's. After admiring it for a little while we put the remains back in to the cold ground in a respectful manner. That day was without question the coolest working day I've had in four summers, creepy as it may be! Maybe the career of a mortician wouldn't be such a bad back-up plan..?