You're a moth too close to the fire

On ihanaa kun pienet asiat herättävät unenomaisia lapsuudenmuistoja mieleen. Muistan kerran lapsena nähneeni kotimme puutarhassa suuren perhosen, jonka selässä kulki raitoja ja pääkalloa mukaileva muoto. Ihmettelin ja ihastelin tuolloin ötökän outoa kaapua ja piirsinkin sen, mutta en vieläkään ole täysin vakuuttunut siitä minkä otuksen näin. Olen kuullut että pääkallokiitäjän tapaaminen näillä leveysasteilla on harvinaista mutta mahdollista, toivon siis vieläkin kohdanneeni aidon pääkallokiitäjän.

Eilen kotiin saapui viikkojen odotuksen jälkeen Etsy-paketti Atlantin aallokoiden toiselta puolelta. Rasiasta kuoriutui samanlainen hyönteinen, joka lehahti paketista suoraan kaulalleni ja näyttää viihtyvän siinä. Tämä yksilö on kuitenkin vain pleksimuovia mutta ihastuttava silti, tavallaanhan kyseessä on myös nimikkokoru :) Nimimerkkini ei muuten tule Uhrilampaat-elokuvan kannesta, vaikka kuvitella saattaisi. Yhteyden huomasin itsekin vasta kun seuraavan kerran elokuvan katsoin!

I have a cloudy childhood memory of finding a death's-head hawkmoth in our garden. I remember admiring it's shapes and even drawing it, but I'm still quite unsure if it really was that particular moth. Yesterday a small package from Etsy arrived, and from it's depths a same kind of moth fluttered on my neck. It's a plastic one, but nevertheless I love it! It's also a kind of a name necklace, but believe it or not, my nickname is not taken from Silence of the Lambs, as one might think.