Karkasin jo launtaina kohti lapsuudenkotiani, jossa joulu vierähtää lumisen valtakunnan rauhassa perheen keskellä. Saavuin muita sisaruksia aikaisemmin äidin kotiapulaiseksi, ja kaikkien näiden leipomusten, kirjavuorten pölyttämisen, villakoirapopulaatioita tuhoavan imuroinnin sekä ruokaherkkujen keskellä olen kadottanut totaalisesti ajantajuni. Mikä on tosin lomailun kannalta täysin ihanteellinen olotila.
Matkaan yleensä kotiin muistoja pullollaan olevan Kuopion kautta, josta haalin vielä viimeisiä joululahjoja rakkaiden paketteihin. Kirpputorilta samalla löytynyt Lumi peittää setripuut-kirja on lämmittänyt mieltä iltaisin, oli mahtavaa löytää tämä nide kaikkien niiden kertojen jälkeen, jolloin olen nyyhkinyt kirjasta punottua elokuvaa katsellessa! Tapanani on usein ajoittaa lukemiset ja musiikki ympäristön mukaan, talvella on parhainta lukea pakkaselta tuoksuvia kirjoja, syödä mehujäätä ja kuunnella joululaulujen seassa kylmänä kaikuvaa industrialia. Onko kellään muulla samankaltaisia kameleontti-oireita?
Kuopiosta tarttui epäitsekkäiden lahjusten lisäksi myös jotain mukavaa omiin mielihaluihin nojaten, mutta niistä kerron myöhemmin. Kuulen jo kotiorjaa kutsuttavan kohti piparkakkujen krematoimista, mukavaa iltaa kaikille! Ja uusille lukijoille virtuaalinen mutta oikein lämmin tervetuliaishalaus ^^
On my way home I went through one of my favourite cities to purchase some last Christmas gifts for my loved ones. While doing that I found The Snow Falling on Cedars from the flea market, I've wanted to read it for a long time, for the movie makes me shed tears every time. (I found something else too, but I'll tell you more of those finds later!) I tend to co-ordinate my readings and musical taste with the environment, so winter makes me want to read chilly-named books like this and listen to cold industrial in the midst of Christmas carols. Does anybody else of you act like a chameleon?
Oi, minulla on ihan sama tyyli, kaikki talviset kirjat ja elokuvat on pakko katsoa aina talvella - ja esimerkiksi Nightmare Before Christmas -elokuva on ehdoton joulunajan suosikkini, vaikka olenkin nähnyt sen jo lukemattomia kertoja. :)
ReplyDeleteMaria: Nightmare Before Christmasin lumoon ei tosiaan kyllästy koskaan, vaikka katsomiskertoja onkin takana jo lähemmäs 70. Niin suureen rakkauteen ei millään voi kyllästyä :) Vielä ehdottomampi joululeffa mulla on Edward Scissorhands, joka on aivan pakko katsoa joka jouluaattona!
ReplyDeleteTreffit Edwardin kanssa on suunnitteilla myös, en itse vietä joulua joten saan nyyhkiä kotona ihan omassa rauhassa. Tuun aina jotenkin katkeraksi siitä lopusta..
ReplyDeleteHävettää myöntää, mutten ole koskaan nähnyt Nightmare Before Christmasia, Saksikäsi Edwardia tai Lumiukkoa... Ehkä voisin korjata tän vääryyden joku kaunis päivä, kun kerta niin kehut ainakin kahta ensimmäistä :D
ReplyDeleteItsellenikin käy sama ilmiö melkein joka talvi! Raju örinämetalli vaihtuu rauhallisempaan ja melankolisempaan melodiseen death metalliin (ah sitä ihanuutta, kun tallustaa koiran kanssa pimeässä metsässä ja korvissa kaikuu esim. Swallow the Sun!), kirjallisuus muuttuu synkemmäksi ja elokuvat nyyhkymmiksi. Mutta mun mielestä se on ihan kivaa, että maku muovautuu vuodenaikojen mukaan :)
Jenni L: Minä myös hiukan katkeraksi, mutta vielä enemmän surulliseksi. Koko elokuva saa mut herkistymään ihan hurjasti, kyyneleet tulvii silmiin nykyään jo alkutekstien aikana kun muistuu mieleen miten ihana tuo elokuva onkaan!
ReplyDeleteMimi: Huijui, ihan hämmästyin! :o Kannattaa tosiaan mahdollisimman pian etsiä nuo aarteet käsiinsä! En tosin tiedä millainen makusi tarkalleen on, mutta toivon ja luulen että pitäisit noista elokuvista, eritoten kahdesta ensimmäisestä. Useimmat kyllä rakastuvat tai ainakin pitävät miedosti :)
On muuten mukava kuulla että muutkin harrastaa vuodenaikoihin sulautumista! Ehkä ihminen luonnostaan yrittää mukautua ympäristön olotilaan, kyllähän säätilakin vaikuttaa kaikkien mielialaan.