Kulutin eilisen aamupäivän hääräten rauhattomasti ympäri asuntoa kofeiinin yliannostuksen kohistessa suonieni lävitse. Kärsivällisyys ei todellakaan kuulu hyveisiini ja tällä kertaa levottomuuden syynä oli vanhempien saapuminen parin päivän visiitille. He toivat mukanaan myös lyhyellä matkalla olleen puolison joten odotus kasvoi kovin malttamattomiin mittasuhteisiin! Tuntuu niin oudolta olla kotona yksin kun toisen seuraan on kasvanut kiinni.
Useimmiten koetan jouduttaa ylimääräisen ajan lipumista pelaamalla konsolipelejä tai lukemalla sarjakuvia, mutta tällä kertaa tartuin aivan erityiseen kirjaan. Pari ylimääräistä tuntia napsahtivat päivästä pois kuin siivillä!
♥
Edward Goreyn kyseenalainen huumori ja korunkaunis, uniikki piirrosjälki eivät koskaan lakkaa ihastuttamasta minua. Kyseisen herran vaikutus nykyiseen tummanpuhuvaan kulttuuriin on mielestäni huomattava, en usko että Burtonin omaperäinen tyylikään olisi sama ilman Goreylta ammentamaansa inspiraatiota. Oma suosikkini Goreyn tarinoista on ennenkin blogin historiassa vilahtanut
Gashlycrumb Tinies, karmivan hauska aakkosto lasten onnettomista kuolintavoista. Huumorintajuni häilyy kieltämättä aika sairaissa ulottuvuuksissa, mutta onneksi nämä viehättävät lukemattomia muitakin ihmisiä! Löytyykö lukijoiden joukosta faneja? :)
I spent the whole yesterday noon wandering restlessly in our apartment, waiting for my spouse to return from his journey and my parents who arrived with him to stay here for a couple of days. Waiting is something I can't stand, and usually I try to pass the extra time with games or comics. This time I opened a special book by Edward Gorey, his individual and gloomy style never ceases to amaze me! I also love the questionable, macabre humor of his works, he has definitely influenced the whole darker subculture of today.
Are you familiar with his work? :)
Oi kyllä!<3
ReplyDeleteSuosikkini on I for Ida who drowned in a lake.
Oikeassa elämässähän on ihan hirveää jos lapsi hukkuu järveen! Mutta tarinoissa minua viehättää juuri tuollainen pieni viaton kierous. *virn*
Minä minä tykkään kans kamalasti <3 Kaipa me ollaan vähän kieroja.. xD
ReplyDeleteIhanaa kuulla että Goreyn ystäviä löytyy! ♥
ReplyDeleteVarjosudenhetki: Se kuva Idasta on niin kaunis ja herkkä, ehdottomasti yksi suosikeistani. Oikeassa elämässä moinen tapahtuma todellakin olisi shokeeraavan kamala, mutta piirrettynä tarinana ihan eri juttu! Iso *virn* siis täälläkin :>
Leena: Kiero huumorintajuhan on yksi elämän parhaista mausteista, ne jotka sitä eivät käsitä menettävät paljon hyviä naurunaiheita!
Bessie: Voih, pikku Nevillen kohtalo on niitä surullisimpia, voi parkaa :') Yksittäistä suosikkia on vaikea valita, mutta "X is for Xerxes, devoured by mice" on mielestäni oikeasti hurjan uhkaava kuva niiden ahneiden hiirulaisten vuoksi!
Ihana asu:)
ReplyDeleteKiitos Ramiina, se on kieltämättä ollut suosikkiasuni lähiaikoina :>
ReplyDeleteloistava löytö sun blogis ja sellanen kysymys että sattuko toi lävistys kun sen laitto? oon kuukauden miettiny että laitanko ja päätin eka laitattaa tammikuussa tatuoinnin uuden ja kattoa sitten uudestaan ku pelkään neuloja ja mulla medusa teki ihan sika kipeetä,että vähän mietityttää kuinka paljon tuo sattuu :-D mulla ei tatuoinnit oo sattunu yhtään ikinä onneksi!
ReplyDeleteMilka: Septum kirpaisi hermoon niin että kyynelet tuli silmiin, mutta lävistyskipu kestää onneksi aina vaan hetken. Oli kyllä lastenleikkiä verrattuna rustolävistyksiin, joissa kipu oli helvetillinen. :D Tatuoiminen ei kieltämättä tuntunut mullakaan missään, johtunee siitä että paikka oli niin pehmyt. Luukohdissa on varmaan ihan toinen juttu!
ReplyDeleteNilkassa tuntuu kovin inhalta tuo tatuoiminen. :/ Melkein kaksi vuotta sitten otin oikeeseen nilkkaan tatuoinnin ja sai kärvistellä sen 15min. Niskaan ja tuohon solisluun alapuolelle kun otin tatuointini niin ne eivät tuntuneet miltään. ^^
ReplyDelete