Mielen kannalta olen ainakin tähän mennessä onnistunut välttämään jokakeväiset tummiin syvyyksiin vaipumiset. En tiedä miksi kevät on kaikista raskain vuodenaika, luonnon herätessä oma olotila on vaan yleensä tuntunut painuvan pakkasen puolelle. Luulen että tunne johtuu siitä ettei itse kykene uudistumaan kasvavan luonnon tahdissa, olonsa tuntee niin saamattomaksi kaikissa asioissa vaikka oikeasti mitään erityistä ei tarvitsisi tehdäkään. Tunnistaako kukaan muu itseään tästä?
Onneksi tänä vuonna mieli on ollut kummallisen pirteä ja onnellinen, enkä todellakaan haluaisi sen muuttuvan kevään kohinassa vastakohdakseen. Tummilla vesillä luovimiseen olen onneksi vuosien aikana jo tottunut ja muutamia pelastusrenkaitakin olen oppinut kehittämään, toivon vaan ettei kevään koitokset puhko niitä kaikkia!
 |
| dress- second hand belt- second hand earrings - Seppälä bag - vintage |
Yesterday I threw some nautical accessories on to celebrate the foggy, warmer weather. It's so funny how sailors are fashionable every single spring, but then again the style has some wonderful details! I love all art deco-inspired things and especially the shape of seashells. I'll probably never be a perky sailor gal with all the dark tones that my style bears, but it's fun to steal some details for my own style :)
I just started following you and i LOVE your style! Cool clothes and cool pictures :)
ReplyDeleteAll the best from Denmark
u look so pretty & i love u'are outfit! ^^
ReplyDeleteI love your hair! <3
ReplyDeleteGreetings from Germany
Vyö on upea,laukusta puhumattakaan! Kevät on mielestäni paras vuodenaika,mutta tunnistan toki tekstistä myös itseäni. Tuntuu että pitäisi tehdä enemmän ja enemmän. Vaikka keväällähän juuri pitäisi tankata aurinkoa ja nauttia, notta jaksaa monille niin tiiviin ja lyhyen kesän mennä ja tehdä tukkaputkella!
ReplyDeleteOnpa kaunis asukokonaisuus! Pienet pisarat valkoista saavat kummasti aikaan mustan rinnalla. :)
ReplyDeletekaunis. ♥_♥
ReplyDeletethe bag is so cute ♥
ReplyDeleteKiitos, että otit esille myös meidät, kevään korvilla masentuvat. Jo helmikuun alussa saa varoa "oih, kevät tulee"-postauksia, ettei vaivu epätoivoon liian aikaisin.
ReplyDeleteEn tiedä tarkkaan, mikä ihme siinä vuodenajassa on. Arvailuja toki on. En muista elämästäni yhtään kevättä, jolloin olisin ollut onnen kukkuloilla. Aina on tapahtunut jotain odottamattoman kauheaa, tai sitten masis iskenyt muuten vain juuri silloin. Toisaalta tiedekin on huomannut meidät, koska itsemurhia tilastoidaan kuulemma eniten juuri keväisin. Mielestäni ainakin luonto on vielä keväällä aika karua, kadut ovat vain täynnä loskaa ja jäätä. Ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille. Väritkin ovat karuja, ruskeanharmaa maa on masentava. Syksyllä silmiä sentään ihastuttavat ruskan sävyt eikä loska ole huolenaiheena. Kesään väriloistokin tulee yleensä esiin vasta kesäkuussa. Muiden ihmisten hehkutus ihkusta keväästä saa ainakin itseni masentumaan vielä entisestään. Jo maaliskuussa ilmestyvä siitepöly saa allergikot riemastumaan vielä lisää, jolloin kevään riemu on viimeistään karkoitettu viimeistä pisaraa myöten. Tai sitten allergialääkkeet masentavat entisestään? Arvailuja, niitä riittää. Mutta en tiedä, mikä varsinaisesti auttaisi. Paitsi oikea kesä ja syksy, kun ne vihdoin saapuvat. <3
Milloin olet muuten syntynyt? Olen ollut havaitsevinani, että muulloin kuin keväällä syntyneet masentuvat tästä vuodenajasta helpommin. Itsekin olen ruskan lapsia. Mutta eivät sitten kärsi esim. kuuluisasta syysmasennuksesta. :)
Mitä pelastusrenkaita olet muuten itse löytänyt, jos pystyisit erittelemään niitä? :)
ReplyDeletePearlsforpigs: Hey, welcome to follow! And thanks so much for the lovely compliments :)
ReplyDeleteFanny: Oh, I was pretty tired when I took that picture so it's fun to hear if I managed to look even close to pretty. So thank you!
Prinzessin Sparkle: And many warm thanks from Finland :>
birdiebabe: Kiitos, vyö ja laukku oli kyllä kumpainenkin aivan ihania löytöjä. Tuntuu hassulta miten monilla ihmisillä kevät on euforiaa ja syksy aiheuttaa synkkyyttä, minulla taas syksy on kaunista ja onnellista aikaa. Tänä keväänä pitää kyllä rauhoittua ja tehdä asia kerrallaan ettei tule turhaa henkistä painolastia, mieluummin tankkaisin sitä hyvää oloa!
Maria: Kiitoksia kovasti! Nuo asusteet tuo juuri sopivasti piristettä asuun, mutta mustasta en luovu koskaan :D Onneksi yksityiskohtia voi napata mistä tahansa mielenkiintoisesta menettämättä silti omaa tyyliään.
Nette, kiitos paljon ^^
Miss Twinkle, it is indeed! I searched for a beaded shell bag like this for a long long time so I was very glad to find it. And oh how I want the same one in black!
Fantome: Olen syntynyt ihan syksyn sydämessä ja odotan sitä rakkainta vuodenaikaa vuoden ympäri. Tunnelma, tuoksut ja luonnon värit on vaan niin taianomaiset vaikka kuinka sataisi vettä taivaalta! Uskon kyllä että syntymäajalla on jotain tekemistä tunnetilojen kanssa, synnyin yöllä ja olen aina ollut iltavirkku.
ReplyDeleteTuntuu vahvasti siltä että ihmiset reagoivat luonnon heräämiseen vaikka luonto näyttääkin alkukeväästä vielä karulta, jotkut innostuvat kasvavasta valomäärästä ja jotkut vaipuvat helpommin masennukseen. Tarkkoja syitä ei kukaan voi tietää mutta itseään voi aina tarkkailla. Kevään pölyinen tuoksukin tuntuu usein hiukan melankoliselta vaikka tiedänkin että kesä odottaa aivan nurkan takana, mutta kesän odotushan on ainakin yksi syy innostua keväästä? Muiden kevät-intoilu ei mua pahemmin haittaa, olen vain onnellinen jos muilla on hyvä mieli ja joskus se fiilis tarttuukin. Ärsyttää vaan kun tulee melkein syyllinen olo jos joku ihmettelee ääneen miksi en rakasta kevättä yhtä paljon kuin monet muut, absurdia miten jotkut kuvittelevat kaikkien olevan samanlaisia näissä asioissa. Eikä kaikki se loska ja lumen alta pilkottavat roskat tee oloa yhtään paremmaksi :D
Pelastusrenkaat on jokaisella tietty henkilökohtaisia, mutta yritän mainita pari jotka tulee mieleen. Yleisesti auttaa se että sisäistää hetkessä elämisen, mitäänhän ei ole oikeasti pakko tehdä vaikka asia kuinka aiheuttaisi stressiä, kouluhommat ja muut voi aina siirtää parempiin hetkiin. Pitäisi vaan aina muistaa se että oma elämä ja onnellisuus on tärkeämpää kuin suoritukset ja itsensä kehittäminen. Tämä tuntuu itsestäkin vielä vaikealta sisäistää mutta toivon että pikkuhiljaa ymmärtäisi elämisestä enemmän. Myös se että hakeutuu kauniiden asioiden(ihan vaikka kissanpentujen)äärelle ja katselee maailmaa eri kantilta auttaa, eikä rakkaasta seurasta ja lasillisesta hyvää punaviiniä koskaan mitään haittaa ole ;) Olen oppinut myös elämäni aikana purkaamaan selittämätöntä pahaa oloa ja surua taiteeseen, joka on yksi voimakas purkukanava. Kevään aikana tulee selkeästi maalattua enemmän ja toivon että tänäkin vuonna se pelastaa pahimmilta aalloilta. Mutta toivotaan että masennus välttelee meitä kumpaakin tänä keväänä! :)
love your black & white combi, especially the belt!
ReplyDelete<3
http://microphoneheart.blogspot.com
Löytövyö koristaa kivasti kateusmekkoa :) Huomenna nähään ja vkloppuna taatusti tehdään uusia löytöjä :D
ReplyDeleteVio, thank you! I got the belt for only 0.50€, what a bargain :)
ReplyDeleteKiitos Marianne, ja sun pitää ommella samanmoinen mekko ettet vallan vihreäksi muutu, khihi. Loma tulee kyllä tarpeeseen ja ihanaa päästä taas häiritsemään teidän rauhaa, hähää. Toivottavasti tehdään taas hyviä löytöjä! ^^
Et ole ainut, mulle myös keväät on poikkeuksetta vaikeita. Tekis mieli vaan vetää ikkunan eteen pimennysverhot ja jatkaa kevätunille.
ReplyDeleteEhkä keväässä masentaa "kukkaan puhkeamisen" ohella myös kyseisen vuodenajan assosiointi loppuviin asioihin. Keväällä kuitenkin koulustakin yleensä valmistutaan, elämän pitäisi olla suurta juhlaa ja tulevaisuuden pitäisi näyttää kirkkaalta myös niille, jotka ei varsinaisesti mistään valmistu. Tulee just helposti se tunne, mistä puhuitkin, että ite ei kerkii uudistua luonnon/muiden mukana.
Meillä mies väittää, että kevätalakulo johtuu siitä, että silloin ollaan oltu pitkään ilman auringon antamaa d-vitamiinia. Sitten tilanne kohentuu, kun arska paistaa kunnolla. Tiedä siitä sitten.
ReplyDeleteHertta: Huh, helpottaa kuulla etten ole mikään harvinaisuus tämän kevätkamppailun kanssa. Tuo valmistuminen ja kaikkialla kukkivat uudet mahdollisuudet on ihan varmasti yksi syy, tuntuu aina ettei itse muista tehdä juttuja valmiiksi eikä varsinkaan jaksa mitään erityistä puserrusta. Kaikkien kurssien pitäisi olla tehtynä ja töitäkin pitäisi muistaa hakea jossain välissä (eikä niitäkään koskaan ainakaan Joensuusta tunnu saavan), vähemmästäkin sitä masentuu!
ReplyDeleteMaija: Tuossakin voi olla yksi pala totuutta. Tänä talvena napostelin D-vitamiinia ja kyllä sen vaikutuksen huomaakin hiukan piristävänä tai sitten se oli oli placebo-efekti :D
Onpas sinun hiukset nätisti :) Upeat hiukset. Upeita kuvia ja olet kaunis! :)
ReplyDeleteblogisi on mahtava.
Baba, häkellyin ihan kehujen määrästä, kiitos hirmuisen paljon! ♥
ReplyDeleteTäällä kanssa keväisin vähän alakulosta kärsivä. Mulla se on ehdottomasti kytköksissä siihen, että kun alkaa aurinko paistaa ja olla lämmin ja pitempään valoisaa, niin koen suuresti huonoa omaatuntoa siitä, jos en ole ulkona kirmailemassa ystävälauman kanssa tekemässä jotain kivaa. Tunnen itseni yksinäisimmäksi keväisin ja kesäisin, koska oletan aina, että kaikilla muilla on aina joku, jonka kanssa hyvästä säästä nauttia ja olla ulkona ja iloinen. Ja jos itsellä ei ole, niin koen olevani suuremman luokan luuseri :D syksyllä taas, kun alkaa olla kurjemmat kelit ja pimeää on jo kello neljältä, niin saan hyvällä omallatunnolla olla sisällä itsekseni, koska "kukas sitä muukaan nyt näin pimeällä enää mitään tekee". En tiiä, sainko selostettua pointtini järkevästi, mutta mulla siis alakulo johtuu nimen omaan siitä, että koen olevani yksinäisempi kuin syksyllä, vaikka olisikin seuraa yhtä paljon molempina aikoina.
ReplyDeleteK, et ole varmasti ainut joka kärsii tuosta tunteesta. Erityisesti kesällä vaikka olisi kuinka paljon hyviä ystäviä niin tuntee olonsa helposti yksinäiseksi, ihmiset on usein matkoilla tai töissä ja pitää siis yksin istua puiston katveessa. Luuseri-oloa voi aina välttää nappaamalla mukaan hyvän sarjiksen, yksinäinen sarjisnörtti on ainakin minun mielestä paljon hauskempi olla :D Mielestäni yksin voi ja pitää olla hyvällä omatunnolla, silloin se vain tuntuu pahalta kun on seurallinen olo.
ReplyDeleteHei sulle on tullu täyteen 700, onnea! Ja käyn näitä postauksia läpi, ku ettin kuvia tohon postaukseen ja noh, sun blogi on mun lemppari, miksen lukisi näitä taas uudestaan xD
ReplyDeleteAi kiitos! Onhan noita lukijoita paljon enemmänkin jos miettii nuo muut kanavat ja anonyymit, yllättävän paljon kuitenkin, hui. :) Ja ääk, itse en edes uskalla selata vanhoja postauksia! Mitä lie kamaluuksia sieltäkin paljastuu, pitäis varmaan vähän poistella vanhimpia tajunnanvirtoja.
ReplyDeleteAiniin no tietenkin! XD Ainiin hei onko tosta bloglovinista jotain hyötyä, tuleeko sitä kauttakin uusia lukijoita? Mä en oikeen ymmärrä näitä kaikkia juttuja..
ReplyDeleteEikä noi vanhat mitenkään kamalia ole! Mutta kyllä tässä selaillessa, ihastellessa ja lukiessa huomasi, että kyllä sulla on selkeästi taso noussut pikkuhiljaa aina vaan paremmaksi :)
Alussa en edes tajunnut että joku saattaa lukea tätä, sen vuoksi kirjoittelukin oli ehkä enemmän höpötystä omaksi iloksi ja tietysti aika muuttaa aina blogia. :) Ja Bloglovin on Blogilistan tapaan sivusto jolla luetaan blogeja, monet käyttää noita muita sivustoja Google-tilin sijasta. Eli siellä on siis tietysti oma ryppäänsä lukijoita.
ReplyDeleteÄäh en tiiä kehtaanks mä ny pyytää sua neuvomaan, mutta jos jaksat, niin mä tein sinne jonkun tilin, mutta mulla ei ole mitään käryä miten mä saan blogini sinne esille XD! Jaja.. noh, olen vähän sekaisin..
ReplyDeleteHmm.. siitä on tosi pitkä aika kun blogini sinne lisäsin, mutta kai sieltä jostain löytyy joku "lisää blogi"-painike kun olet kirjautunut sisään? Muistaakseni piti myös postata lisäyksen jälkeen joku "Follow my blog with Bloglovin"-koodi omaan blogiinsa että se linkki alkaa toimia. Mutta en tiedä kuinka tuo juttu nykyään toimii, tuolta sivustolta löytyy varmasti jostain ohjeet. :)
ReplyDelete