Pieni vintage-aarteiden kokoelmamme sai varsin valokuvauksellista jatkoa, kun vanhempani antoivat hiukan ennenaikaista perintöä lapsuudenkodin varaston kätköistä. Isoisän 50-luvulta kotoisin oleva laatikkokamera on aivan mahtava pieni otus ja täynnä sukuhistoriaa, mm.äitini lapsuudenkuvat on taiteilijaukkini aikoinaan kuvannut samaisella taikalaatikolla. Kamera on vieläkin täysin käyttökuntoinen mikä ei kyllä ihmetytä tippaakaan, vanhat aarteet kun toimivat aina nykyajan muovikojeita paremmin.
Pelkään vaan pahoin että kamera jää lopulta kauniin muistokoristeen tasolle, sillä koulumme pimiö ajettiin jo viime vuonna alas ja vanhojen filmien kehittäminen lienee jo hyperkallista. Haaveilen silti filminauhoista, pimiöiden pistävistä kemikaaleista ja katossa risteilevistä naruista joille vangitut valoleikit voi ripustaa kuivumaan. Jokainen henkinenkin askel kohti mennyttä aikaa on ihanaa, joten kamera sai ainakin sillä tavalla kauniin käyttötarkoituksen. :)
aivan ihana!
ReplyDeleteonhan tuo sisustuselementtinäkin aivan loistava :)
ReplyDeleteEpi: Tack, minustakin! ^^
ReplyDeletePapercuts: On kyllä, onneksi mieskin pitää vanhoista vempeleistä niin ei ole epäilystäkään siitä että kamera saa hyllyltämme kodin. :) Ja haluaisin tuolla kyllä muutaman kuvankin joskus napsaista, laatukamera kuitenkin kyseessä niin harmittaa jos jää käyttöä vaille. Filmin metsästäminen voi vaan olla aikamoinen urakka!
Suosittelen kameraseuraan liittymistä jos aihe kiinnostaa. Pääsee suht edullisesti käyttämään pimiötä.
ReplyDeleteKuinka kaunis, kun vertaa nykyajan muovivempaimiin! :o Pimiössä on kyllä tunnelmaa, se on ihan oma maailmansa. :)
ReplyDeleteEhdottomasti kannattaa etsiä filmiä ja kehittäjää! Jos Joensuussa on vielä varsinainen valokuvaliike, niin sinne hops vain kyselemään. :) Noissahan on hassua, että filmirulla maksaa paljon vähemmän kuin kehitys, mullakin on hyllyllä isotädin vanha purkkikamera johon ostamaani filmiä en ole uskaltanut vielä kuvata täyteen.
ReplyDeleteLuulisin, että vaikka valokuvausliikkeessä ei enää isoja formaatteja kehitettäisi niin ainakin osaisivat lähettää paikkaan jossa sitä vielä tehdään. Joskus, oisko 2001, kehitys kuvineen taisi maksaa 120-filmillä 20 euroa. Kallista lystiä kyllä.
Kaverilla on jostain 60-70 luvun vaihteelta peräisin oleva kamera, jolla hän toisinaan kuvailee. Filmejä kyllä löytyy kunnon valokuvauskaupoista, mutta kuten sanoit niin aika tyyristä hommaa. Filmin kehittäminen maksaa liki parikymmentä euroa.
ReplyDeleteHel-VETIN siisti! Oon halunnu tollasta rekvisiitaksi "peilikuvien" ottamista varten, mutta kyseiseen tarkoitukseen ovat hintavan puoleisia... (:
ReplyDeleteEikö lähistöllä ole harrastusvalokuvaajien pimiöitä? Itse olen lukioaikana viimeksi majaillut pitkät tovit pimiössä, joten tiedän sen uskomattoman tunteen!:)
ReplyDeleteTuollainen kaunis ja toimiva kapistus ansaitsee teillä varmasti arvoisensa kodin. Pääseehän se esille ja mahdollisesti käyttöön. (Teet varastostanne pimiön;))
Oi että, tuollaisella olisi mahtava päästä näpsimään joskus! <3
ReplyDeleteOis kiva nähä joskus kuvapostaus lähemmin teijän kämpästä kokonaisuudessaan.taisitkin tehä sellaisen jossa oli detaileja, mut ois kiva nähä lisääkin ku oon utelias:O
ReplyDeleteIhana kamera! Jos ei käyttöön tule niin onhan se upea sisustustavara:D
ReplyDeleteAnonyymi: Hmm, houkuttelisi kyllä. Aika ja rahat ei vaan riitä kaikkeen niin taitaa jäädä väliin, ainakin vielä tällä hetkellä. :/
ReplyDeleteNefernefernefer: Kyllä silloin vanhoina hyvinä aikoina osattiin, kuten mummotkin niin usein julistaa. ;> Tuolloin esineet luotiin kestämään niin kulutuksen kuin estetiikankin kannalta, harmittaa kun nykyajan vempeleet on useimmiten niin karmeaa muoviroskaa!
S: Jossain pystyy kyllä varmasti kehittämään, ainakin anonyymin yllä mainitseman kameraseuran kautta. Aika tyyris harrastus vaan opiskelijan kukkarolle kun on niin monta muutakin rahareikää, mutta kyllä nyt yhden rullan aina voisi kehittää. Jos vaikka kuvaisi yhden kuvan niissä tilanteissa jossa on todella onnellinen ja kehittäisi rullallisen hyviä muistoja. :)
Anonyymi: Pitää käydä kysäisemässä jossain valokuvaliikkeessä jos sopivaa filmiä vielä löytyisi. Ainakin yhden rullan haluaisin kyllä kuvata ja kehittää, pitäisi vaan ensin opetella nuo asetukset ja valotusmittarin käyttö.
Laura: Kiitti! Hmm, millaisia peilikuvia tarkoitat? :) Photarilla saa muokattua mitä tahansa efektiä mutta tietysti autenttisen kuvan efektit on aina tietyllä tavalla hienompia.
Lusitarius: Pimiöt on aivan ihania, itsekin ylä-asteen kuvistunneilla tutustuin niihin innolla. Ja lapsuudesta muistan käyneeni pimiössä kun isä kehitti valokuvia, se kemikaalien kanssa näpräily tuntuu vieläkin tosi jännittävältä.
Varastosta voisi mieluusti tehdä pimiön mutta meillä on vaan häkkivarasto kerrostalon ullakolla, ei taida ihan onnistua :D
Mea: Toivottavasti saat joskus sopivan tilaisuuden! Luulisin ainakin, välillä noihin vanhoihin kameroihin törmää kirppareilla ja antiikkikaupoissa.
Anonyymi: Hih, teen varmasti vielä joskus toisenkin postauksen ja voin vilauttaa kodista vähän suurempiakin paloja kuin viimeksi. :) Koti kuuluu kuitenkin tuolle toisellekin osapuolelle, joten on vähän pakko miettiä miten paljon kehtaa näyttää ilman että toisen yksityisyys rikkoutuu liikaa. Mutta enköhän jotain onnistu kehittelemään!
Siirioo: Kiitos! Toivotaan että käyttöä tulee, siihen asti kamera napottaa kauniisti meidän hyllyllä. :>
Ohh, vanhat kamerat ovat käsittämättömän kauniita! Olen aina haaveillut sellaisesta 1800-luvun laatikkokamerasta... ja vielä kun pääsisi sillä kuvia ottamaan.
ReplyDeleteAivan ihana!! Vanhat filmikamerat on suuri lööv. Toivottavasti tuolla tulee otettua kuviakin, ei se filmien kehittäminenkään mitään superkallista ole, jos vaikka kerran vuodessa rullallisen kehittää.. Filmille kun tulee vähän tarkemmin valittua kuvauskohteet, mitä digille :)
ReplyDeletePieni varoituksen sananen: jos suunnittelit kuvaavasi filmin täyteen pari ruutua kerrallaan erikoistilanteissa, muista, että filmi "hunnuttuu" t.s sävyt haalistuvat, jos filmi on kauan kamerassa.
ReplyDeleteMimi: Oi vau, sellaisen kun joskus saisi! Muumipapalla taisi jossain jaksossa olla sellainen ellen väärin muista, ihan mahtavia kapistuksia. :) Itserakennetulla camera obscuralla olen kyllä pariin otteeseen kuvannut, mutta kunnon antiikkikameraa olisi huippua kokeilla.
ReplyDeleteBubble: Kiitos! ^^ Filmikameroissa viehättää juuri se että kuvauskohdetta, kuvakulmaa ja valotusta pitää miettiä kunnolla ennen kuin kuvan nappaisee. Digiaikana voi vaan räpsiä loputtomiin ja toivoa että edes joku kuva on hyvä, kuvaamisen tunnelma on ihan erilainen nykyään. Mutta on digikamerat silti ihania ja paljon kätevämpiä arkikäytössä, vaikkeivat visuaalisessa kauneudessa vedäkään vanhoille vertoja.
Ano: Kiitos varoituksesta, pitää laittaa mieleen! Toisaalta haalistuneet kuvat on mun mielestä omalla tavallaan kauniita, riippuu tietysti mitä kuvilta hakee. :)
Mauh! Aivan upea kamera! <3 Mieluusti ottaisin itsekin tuollaisen. :) Muuten näin kosmetologina minua kiinnostaisi tietää, että mitä kasvojen puhdistustuotteita sie käytät? :P
ReplyDeleteKiitos Suona! Mulla vaihtelee tuotteet aika paljon kun yritän koko ajan löytää sitä sopivinta. Tällä hetkellä käytän ihon puhdistukseen Body Shopin e-vitamiini puhdistusemulsiota ja Freemanin puhdistusgeeliä & kuorintavoidetta. Kasvovetenä käytän yleensä Dermosilin luonnonkosmetiikkapuolen piparminttuvettä ja luontaistuotekaupasta ostettua ruusuvettä, ovat ehdottomia suosikkejani ja jälkimmäistä voi halutessaan lorauttaa leivonnaisiinkin. Ja savinaamion levitän naamalle silloin harvoin kun muistan. :)
ReplyDeleteVoi mikä ihanuus!! <3
ReplyDeleteTervehdys Mothmouth!
ReplyDeleteLöysin sattumalta tänään blogisi ja haluan näin alustavasti sanoa että alkaen logostasi, on se aika hyvää silmäkarkkia meikäläiselle :) Kokonaisuus on vain niin silmiä hivelevää erittäin hyvin kuvattuine kuvineen. Ja kenkäfriikkinä oli pakko tarkastaa parikka tagisi ja se coco dress kokonaisuus toimi kuin nyrkki naamaan, olinkin miettinyt niitä Parikan valuvia kenkiä että minkälaisen kanssa ne oikein toimisivat. Ja täysosuma! Olen itse kengäntekijä ja olen fiilistellyt joskus tekeväni jotain synkän säväyttävää, ja blogistasi voisi saada aiheeseen hyvää kipinää. Ehdoton seuraus!
Ravenwaves, eikös vain! ^^
ReplyDeleteTerve Otso! Tosi mukava kuulla että pidät blogistani, tuntuu aina hyvältä jos joku tykkää tästä tummemmastakin visuaalisuudesta. Ja kiitos asukehuista, nuo kastikekengät on yhdet lemppareistani vaikka niiden yhdistely asukokonaisuuksiin aika haasteellista välillä onkin. Parikoita kahmisin kyllä kaapin täyteen jos opiskelijan tili vaan antaisi yhtään enemmän periksi. :)
Ja laita ihmeessä mulle linkkiä jos joskus onnistun kenkäsuunnittelussa edes hitusen inspiroimaan!
Hieno kamera! Jännittävää että sillä on lisäksi kiinnostava sukuun liittyvä historia.
ReplyDeleteMulle suositeltiin sellaista nettikauppaa kuin B&H Photo josta saa useimpia vanhoissa kameroissa käytettyjä filmejä.
Mustavalkoisia filmejä pystyy kehittämään myös kotona. Filmin kehitykseen kun ei tarvita kuin pilkkopimeä huone, sekuntiviisarilla varustettu kello, kehityspurkki ja vähän kemikaaleja. Kuvien kehitykseen sitten tietysti se suurennuskone ja vähän isommat tilat. Mutta jos kehittää ainakin filmit itse voi kyllä säästää jonkin verran. Ja kameraseuraan liittyminen tietysti voi auttaa. Kannattaa kuitenkin ottaa selvää onko kameraseuralla pimiö. Kaikilla seuroilla ei nykyaikana enää edes ole sellaista.
Rhia, kiitos nettikauppavinkistä, pitää laittaa korvan taakse! Kameran muistorikkaus tekee siitä tosiaan entistä hienomman, otin tuon keskimmäisen kuvan vanhempien luota ja ainakin nuo vasemmanpuoleiset perhekuvat on tietääkseni napattu tällä kameralla vuosikymmeniä sitten.
ReplyDeleteTuo kotikehitys olisi muuten ihan hyvä idea mut omassa kämpässä ei ole yhtään pilkkopimeää huonetta ellei vaatekomeroita lasketa, kylppärissäkin on iso ikkuna. :D Pitänee siis kääntyä tuttavien tai kameraseuran puoleen, kyllä se sopiva pimiö jostain varmasti löytyy!
Ihana blogi! :) Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta sain tänään isotädiltäni myöskin 50-luvun Rolleicordin, ja se sitten inspasi vertaistukikommentoimaan...
ReplyDeleteTuohan syö 120-formaatin filmiä, ja sitä saa suhteellisen helposti ihan "epä-high-end" -valokuvausliikkeistäkin, hinta 6 euron tietämillä (hyvällä tuurilla vanhentuneita jopa ilmaiseksi :D). Kehitys kuvineen (12 kuvaa) maksoi keväällä vähän päälle pari kymppiä, että ei se mitään tähtitieteellisen kallista ole. Ja jos itse alkaa kehittää, kyllähän niille kemikaaleillekin tulee hintaa. Edullisinta on kuitenkin kehityttää filmi, skannata negat itse ja teettää sitten kuvat tiedostoista tai printata ne.
Hauskoja kuvaushetkiä, itse just surffaan kuumeisesti jonkin sortin manuaalia tuohon omaan aarteeseeni, etten aiheuta mitään kamalaa :)
Löysin tällaisen kuvaston sivun vuodelta 1960. Ei ole sama kameran malli, mutta aika saman tyylinen. Huimat on hinnat ollut :)
ReplyDeletehttp://media.tumblr.com/tumblr_lzn538WbSS1qkf6iw.jpg
-Marie