 |
| military cap ~ flea market |
 |
| brooch ~ Pieces |
 |
shoes ~ flea market
|
Muutama kaunis löydös on taas tarttunut mukaan kotona ja matkoilla poukkoillessa. Cameokorun nappasin lahjakortin avustuksella mukaan vaikkei ehkä olisi tarvinnut, korulippaan neitopopulaatio kun on jo ihan tarpeeksi suuri. Valtteri-kirppikseltäkin löytyi viikon takaisena sunnuntaina pieniä aarteita vaikka myöhässä meninkin pikkutunneille venähtäneen yön vuoksi. Käyttämättömät solkikorkkarit, vanha Espanjan armeijan suikka sekä yksi lempikauhuleffoistani upposivat kassin sisään, pari vaatelöydöstäkin tein mutta toki unohdin ne lapsuudenkodin pyykkikoriin. Suikkia löytyi kaapista pari jo entuudestaan, pidän hurjasti militanteista vivahteista pukeutumisessa vaikka olenkin henkisesti sivareiden ja totaalikieltäytyjien puolella. Univormuissa vaan on jotain outoa visuaalista hohtoa joka vetää voimakkaasti puoleensa
♥
Divarista nappasin eurolla mukaan Jane Austenin hurmaavan klassikko-opuksen (omistin muuten ensin zombieversion ja vasta nyt alkuperäisen, Austen kääntyisi varmaan haudassaan) ja Haitekstin, jonka olen jo kauan halunnut lukea. Hotkaisin kirjan junamatkan aikana ja muistia syövä käsitteellinen hai kummittelee vieläkin mielessä, melkein pelottaa että hai tulee yöllä ja ahmii muistojani. Se ainakin selittäisi hajamielisyyden ja lähimuistin ajoittaisen pimenemisen.
Välillä maagisissa ulottuvuuksissa käyvät realistiset maailmat ovat ehdottomasti yksi suosikeistani kirjallisuuden saralla, tunne siitä että normaalista maailmasta voi tempautua sattuman kautta taianomaisiin seikkailuihin on krooniselle eskapistille vastustamaton! Ainoa vika on se että kaiken lukemansa jälkeen paluu omaan maailmaan tuntuu ihan mahdottoman epäreilulta. Paljon kernaammin kompastelisin alas kaninkolosta tai eksyisin Neverwhere-kirjan kaltaiseen kaupungin rinnakkaismaailmaan kuin täyttelisin niputtain kesätyöhakemuksia. Toivottavasti tänä vuonna pääsisin edes haastatteluun asti jotta opiskelijan karu realismi hiukan helpottaisi :')
A few sweet finds have crossed my path again, as if I didn't have enough cameo brooches or high heels, but I just couldn't resist the temptation! Second hand shopping paid off as usual, this time I found those gorgeous gladiator heels, a spanish vintage military cap (I love uniforms, not the army!) and a bunch of great refreshments for the spirit. The Raw Shark Texts by Steven Hall was better than I expected and the memory-eating shark keeps haunting my thoughts. Realism with magical undertones is absolutely one of my favorite genres in literature, the mere thought of ordinary life transforming itself into a wild adventure is altogether enchanting! I still and probably forever peek down every rabbit-hole I see, secretly hoping to find something more than this ordinary world of taxes and application forms.
Kommentoinpa vihdoin tännekin! Ihanaa löytää blogi, jossa on sekä kauniita kuvia että hyvin kirjoitettua ja mielenkiintoista tekstiä :). Huomaa, ettet ole mikään Iltasanomien suurkuluttaja ;) Haiteksti vaikuttaa mielenkiintoiselta, pitääkin hankkia se käsiin, jahka saan (liian monet) nyt kesken olevat kirjat kahlattua läpi.
ReplyDeleteMania, mukavaa että päätit kommentoida :) Ja lämmin kiitos kehuista, tosi ihanaa kuulla jos löydös on ollut mieluinen! Mullakin on tapana haalia kirjahyllyyn kirjoja joiden lukeminen odottaa aina omaa aikaansa, ihan hävettää miettiä kuinka moni kirjaparka odottaa pölyttyneenä että tutustuisin niihin. Haitekstin kannattaa tosiaan tutustua, harvemmin enää törmää kirjoihin joilla on jotain uudenlaista kerrottavaa!
ReplyDeleteHerkulliset korot olet löytänyt. Vitsi kun ei saa koskaan lähdettyä tuonne valtterille..voisi viikonlopuksi juonia auton omistavan ystävän matkaan! ^^
ReplyDeleteKiitos Jenni, ja kannattaa ihmeessä mennä Valtterille, asut niin etelässä ettei matka ole kummoinenkaan! Valtterin huono puoli on siinä että pitäisi mennä kahdeksaksi että tekis parhaat löydöt, parin tunnin yöunien ja hiukan heikkohappisen olon kera herääminen ei tunnu niin kovin houkuttelevalta.. :D Hyviä löytöjä tekee tietysti myöhemminkin, ketuttaa vaan kun huomaa että joistain mielenkiintoisista pöydistä on lähtenyt kermat päältä.
ReplyDelete